Kolme vuotta on vierähtänyt

Nyt on koulu ohi. Mahdollisuus olisi jatkaa syventäviin, mutta minun kohdallani tarvii elää ruuhkavuodet alta pois. Ihmettelen kovasti, että selvisin opiskeluiden loppuun. Viimeiset puolitoista vuotta varsinkin ovat olleet todella rankkoja. Toisaalta käsityöt ovat tuoneet mielenrauhaa, toisaalta opintojen deadlinet ja läsnäolopakot ovat luoneet stressiä lisää. Äiti-aivojen kanssa on muisti pätkinyt välillä pahasti. Pois en tätä aikaa kuitenkaan vaihtaisi. Minulla on monta uutta tekniikkaa hallussa, vielä enemmän materiaalia varastoissa ja pää täynnä ideoita!

Muoto2 kurssin kolmiulotteinen tekstiili lopputyö.
Monenlaisia kirjonnan tekniikoita käyttäen kierrätysmateriaaleista.
Vei todella monta tuntia, mutta edelleen kaksi vuotta myöhemmin katson
ylpeydellä kuinka hieno onkaan!

Päällystettyjä nappeja ja pahvinpalasia.
Kankaat ovat vanhoja lempparivaatteita. 

Helmet tehty vanhasta paidasta ja tyynyn vanusta.
Ihanat mun näköiset helmet!

Olen oppinut itsestäni paljon. Nyt annan paljon enemmän arvoa käsitöilleni. Uskallan ihailla niitä ja tiedän kuinka hieno taito minulla onkaan, kun osaan tehdä käsilläni taidetta. Lisäksi opiskelut ovat opettaneet luottamaan luovuuden voimaan. Opintojen alussa kirjoitin tavoitteisiin oppia tekemään ohjeiden mukaan käsitöitä. Näin lopussa on helppo sanoa, ettei todellakaan kannata lähestyä käsitöitä ohjeet edellä! Koko opintojen mottona kaikilla opettajilla on ollut "KOKEILE". Mikä ihana lähestymistapa käsillä tekemiseen ja luomiseen! Eihän mitään uutta ja ihanaa synny jos aina tehdään valmiiden ohjeiden mukaan. Alussa yritin myös kokeilla kaikkea ja kaikilla väreillä ja materiaaleilla. Loppua kohden annoin periksi! Miksi väkisin tekisin mitään oranssia, kun en erityisemmin edes tykkää väristä. Loppukurssista varmasti kaikki opiskeluporukasta tunnistaisivat mun työni ihanista petroolin ja vihreän sävyistä! Tässäkin huomaa sen, että tarvii antaa oman luovuuden kukkia. Ja kaikista tekniikoista ei tarvitse tykätä. Lähtökohtana ja punaisena lankana minulla oli koko opiskeluihin käyttää mahdollisimman paljon jo olemassa olevia materiaaleja. Melko hyvin toteutuikin, jotain pientä tuli hankittua joko uutena tai esimerkiksi Nextiili osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi! Tarvikkeiden ja materiaaleiden määrä ei kyllä vähentynyt kotoa yhtään, ainakaan jos mieheltäni kysyy!

Tila kokonaisuuden minitekstiiliteos Polku.
Inspiraatiota teoksiin etsittiin kotimaisesta designista.
Tässä näkyy jälleen muhun iskenut kirjonta tekniikkana ja ihana siirtolapuutarha Marimekolta valikoitui inspiraation lähteeksi. 

Himmelikurssilta lopputyö.
Sopi myös kruunuksi.

Opinnot takana ja näillä eväillä pääsee ja jaksaa taas monta käsitöiden täyteistä vuotta eteenpäin. Suosittelen kyllä opintoja ehdottomasti kaikille, jotka haluavat kehittää itseään. Itse olen oppinut mieltämään itseni käsityöläiseksi. Mun ehdoton vahvuus nykyään on taito luoda käsillä. Ja on ollut upeaa tajuta se itsestään.