Kaiken alku

Hei, olen Essi.

Käsityöt ja käsillä tekeminen ovat aina kiinnostaneet minua. Käsityöt ovat laaja käsite ja yhtä laaja on kiinnostukseni niitä kohtaan. En siis pysty sanomaan olevani pelkästään kutoja tai ompelija, kiinnostun kaikesta! Tämä myös näkyy kotonamme laajoina käsityömateriaalivarastoina. Kierrättäminen ja uusiokäyttö ovat myös lähellä sydäntä, joten paljon on materiaalia odottamassa käyttöön pääsyä. Olen huono noudattamaan / seuraamaan ohjeita, joten opittavaa kyllä olisi. En koe olevani kovinkaan luova tai taiteellinen. Käsityöt ovat olleet niin luonnollinen juttu elämässäni aina ja käytännönläheistä. Ideoitani ammennan paljon somesta, etenkin Pinterestistä. Kun alan tekemään käsitöitä on siinä sellainen tekemisen meininki päällä. Lisäksi yleensä lähtökohta on tarve jollekin, harvemmin tulee tehtyä pelkkiä koristeita. 

Jäin toisesta lapsestani äitiyslomalle kesän 2015 alussa, kun eteeni tuli mahdollisuus hakea Tampereen seudun työväenopiston käsityön taiteen perusopetukseen. Ensimmäinen ajatus oli pärjäisinkö koulunomaisessa opiskelussa äiti-aivoillani. Seuraavana tuli innostus uusien tekniikoiden oppimisesta ja vanhojen taitojen syventämisestä. Kolmantena ilo siitä, että joka viikko olisi edes jokunen tunti omaa aikaa käsitöiden parissa. Hakemus lähti ja pääsin mukaan. 

Lähdin mukaan avoimin mielin ja yritin olla asettamatta isoja tavoitteita. Tavoitteena siis oli lähinnä selviytyä kolmesta vuodesta periksi antamatta ja uutta oppien! Jännästi olin asettanut itselleni tavoitteeksi myös oppia tekemään ohjeiden mukaan (vaikka olisikin ehkä tarvinnut antaa itselleen lupa luovuuden virtaan jo heti alusta alkaen). Ensimmäisellä oppitunnilla oli jännittyneet fiilikset. Toisaalta koin olevani väärässä paikassa, enhän minä mikään taiteilija ole. Toisaalta tuntui jännän kutkuttavalta antaa arvostusta omille taidoilleen ja nähdä omat tuotoksensa uusin silmin. Lisäksi pääsi pois äidin roolista ja saikin olla ihan oma itsensä.

Ensimmäisenä "läksynä" oli tehdä omannäköinen nimikyltti

Ensimmäisillä tunneilla tehtiin mindmap aiheella MINÄ 

Hyvillä mielin lähdin tästä kohti kolmen vuoden opiskeluja. Paljon oli mielenkiintoisia aiheita edessä. Kädet jo syyhysivät päästä asiaan! 

Kankaanpainantaa ja - värjäystä

Kankaanpainanta ja -värjäys tuli ensimmäisenä aiheena opittavaksi. Värioppi oli luontevaa oppia samassa. Jonkun verran olin kangasta värjäillyt ennestäänkin. Minulla mm oli 9.lk valinnaisena kurssina kankaanvärjäys ja kotona olin käyttänyt pyykkikonevärjäyspaketteja. Nyt pääsin kuitenkin tekemään kunnolla erilaisia kuvioita ja malleja värjäämällä. Sävyjä sai sekoitettua monenlaisia ja tapoja värjätä oli enemmän kun olin osannut ajatellakaan. 

Sävyn testaus "lumpuistakin" sai kivoja koristelemalla

En tiedä johtuiko isoin innostus tätä kokonaisuutta kohtaan siitä, että oli ensimmäisenä aiheena, vai oliko oikeasti yksi kivoimmista. Joka tapauksessa uppouduin kunnolla kankaanvärjäyksen maailmaan! Tuntui ihanalta päästää luovuus kunnolla valloilleen. Innostuin tekemään itse leimasimia, luomaan erilaisia pintoja ja kokeilemaan erilaisia materiaaleja.

Leimasimia viinipullonkorkeista ja erilaisista napeista

Leimasimia kaiverettuna 

Narulla solmittuja kuvioita tulossa pussivärjäyksellä

Sulassa sovussa peruspyykkien seassa kuivumassa värjättyjä kankaita

Materiaalina käytin enimmäkseen kotoa löytyviä vanhoja lakanoita. Kymmenisen vuotta sitten perimme erään mummon valkoisia lakanoita (osa ihanalla pitsireunuksella) todella monta. Sain niistä tähän kokonaisuuteen todella paljon materiaalia ja lakanat ovat päässeet uuteen eloon uusiokäytössä mm. pussukoina. Lisäksi värjäilin mm. vanhoja pitsiliinoja, vanhojen farkkujen palasia, vauvan valkoisia pikkutahraisia bodyja ja omia vaaleita vaatteita. Tältä kurssilta sain myös paljon materiaalia seuraaville kurssikokonaisuuksille!

Tämä kuva on Muoto1-kokonaisuudesta
Värjäys ja ompelu, "vanhasta uutta"-teemalla.
Tulossa suunnittelemani asustekokoelma, jossa käytin paljon tämän ensimmäisen värjäyskurssin tuotoksia hyväksi.

Värjättyä farkunsaumaa, tästä tuli kaulakoru.

Hallittu kaaos!
Iso kasa valmistunutta materiaalia ja lopputyö valmistumassa.

Värjättyä kangasta päällä ja sisällä näissä joululahjoiksi menneissä pussukoissa.

Lopputyöni Ole kuin kotonasi
Pojalleni tyyny missä kaikkea meille/ hänelle tärkeää.
(kuva otettu käyttöönoton jälkeen, huomaa jo kuinka rakastettu joululahja tästä tulikaan)

Paljon ideoita ammensin Pinterestistä ja ryhmässä tekemisessa parasta oli myös toisilta saadut ideat! Kurssilla ehti oppia paljon sekä tekemään ja kokeilemaan kaikenlaista. Aivan ihana kokonaisuus ja tekniikka joka jää käyttöön.

Lankatekniikoita ja lasinsulatusta

Seuraava aihe kuulosti mielenkiintoiselta. Sekoitus kovaa ja pehmeää. Lankatekniikoita ja lasinsulatusta. Lankatekniikoita on enemmän kun missään tuntimäärissä ehtisi oppia ja lasinsulatus oli itselleni täysin uusi aluevaltaus. Tykkäsin tästä vastakohtien yhdistämisestä. Aluksi tuntui vaikealta "lähteä vain kokeilemaan" (kuten opettaja kovasti kehotti antamatta sen kummempia neuvoja) lasinleikkausta ja suunnittelua kun ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta. Lähdin kuitenkin vain tekemään ja valmiit tuotokset olivatkin tyyliini sopien suhteellisen yksinkertaisia. 

Lasinleikkausta, aluksi harjoiteltiin ihan ikkunalasilla

Valmiita taideteoksia tehtynä

Lankatekniikoille oli aivan liian vähän aikaa ja lankatekniikoita aivan liian paljon! Piti valita mitä haluaa opetella. Itse otin haasteeksi itselleni opetella virkkaamaan ohjeesta. Ohjeiden lukeminen ja noudattaminen käsitöissä on tosiaan ollut itselleni haasteellista. Käpypitsi oli todellinen haaste. Pikkukukan sainkin aikaiseksi ja olen hyvin tyytyväinen, että jaksoin yrittää useampaan kertaan! Monta kertaa aloitin alusta ja purin kunnes sain onnistuneen version. Lisäksi tuli kokeiltua ainakin virkata Afrikkalainen kukka sekä erilaisia pitsisiä liinoja, pitsikukkia kehikon avulla ja makrameeta.

Opettelin tekemään nyöriä neulenukella.

Perinteinen isoäidinneliö.
Tämä toimii mainiosti välikäsityönä missä vain! Tekniikka ei varsinaisesti ollut uusi mutta tulipa tarkistettua teenkö niinkuin ohjeissa opetetaan. 

Lopputyöni Kohtaamisia 
Unisieppari, jossa monenlaiset lankatekniikat ja lasiteokset kohtaavat.

Tähänkin kurssiin ammensin ideoita Pinterestistä. Kurssilta sain varmuutta lähteä rohkeasti työstämään vieraitakin materiaaleja. Lisäksi pitkäjänteisyyttä, ohjeiden lukutaitoa ja periksiantamattomuutta.

Huovutus

Huovuttamisesta onkin kokemusta aikaisemminkin. Lapsena olen paljon huovutellut. Silti opin paljon uutta. Materiaalina villa on aivan ihana ja huovuttaminen on hyvin terapeuttista kun on saippuaa sormissa, pehmeä villa huopuu ja lämmin vesi lämmittää.

Kotonakin mahtui hyvin huovuttamaan keittiönpöydän ääressä.

Myös lapsi halusi mukaan tekemään
ja ihan ammattilaisen ottein sai tehtyäkin itselleen huopatyön

Yllättäen myös värikkäitä villoja löytyi jo kotoa kätköistä. En onnistunut löytämään bambuverhoja isoille töille vaan bambuiset pöytätabletit, joten tuli monta pienempää työtä. Leikin väreillä ja kokeilin yhdistää pitsiliinaa väliin. Tein tossut, joista tulikin juuri sopivat kotitossut talveksi. Kokeiluista tuli monta hienoa huopatyötä. Nauroinkin kurssilla, että meillä on jäähallien hienoimmat pyllynlämmikkeet kun pojan treenejä ollaan katsomassa! Kevyet kantaa, kauniit silmille ja toimivat tarkoituksessaan.

Viittä eriväristä villaa "loimutettuna"

Tässä valmistuu lopputyö säilytin
Huovan lisäksi työhön tuli nappivaraston ihanimmat napit!

Tässä valmiita tuotoksiani

Tähänkin kokonaisuuteen valmistautuessa kävin inspiroitumassa Pinterestissä. Kurssilta jäi käteen ajatus, ettei se huovuttaminen olekaan niin suuritöistä kun on ajatellut. Ja huopa taipuu monenlaiseksi.

Päättötyö

Ensimmäinen "päättötyöni" ei päätynytkään päättötyökseni. Teko oli lievän tuskaista eikä oikein tulos vastannut mielikuvaa. Tuntui raskaalta ylipäätään aloittaa päättötyötä. Deadline lähestyi ja ahdistus kasvoi. Hylkäsin ensimmäisen vaihtoehdon ja ajattelin pitää mielen avoimena hetken. Jos ei ideaa tulisi niin veisin "vaan jonkun kotoa löytyvän valmiin käsityön" ja saisin opiskelun taputeltua päätökseen.

Koko kolmen vuoden tekniikoista eniten hyppysiini takertui kirjonta! Siitä tulikin luonnollisesti myös päättötyöni päätekniikka, kunhan annoin luovuudelle vallan. Eikä varmaan yllätä että Pinterest on ollut ahkerassa käytössä myös kirjontamalleja opetellessa ja ideoita etsiessä! Kierrätys ja jo olemassa olevien materiaalien käyttö on ollut tärkeässä roolissa koko opiskeluajan. Tähänkin kirjonta-alustaksi löytyi äitini keittiönlaatikosta ihana pieni ruostunut metallisiivilä. 

Pieni kirjonta-tarvikelaatikkoni

Päättötyön tekeminen oli samalla huojentavaa, että haikeaa. Tässä tämä sitten olisi. Kolmen vuoden rutistus. Itse tekeminen sujui jo huomattavasti tuskattomammin (ja vähemmällä verenvuodatuksella), kuin vuosi sitten olleella Muoto2 opintokokonaisuudella, jossa ensimmäisen kerran tajusin kirjonnan ihanuuden.

Tässä päättötyöni Sarastus

Näyttelyssä esillä.
Tässä tavallaan ympyrä sulkeutuu,
pitsi on värjätty ensimmäisillä tunneilla kolme vuotta sitten.

Kolme vuotta on vierähtänyt

Nyt on koulu ohi. Mahdollisuus olisi jatkaa syventäviin, mutta minun kohdallani tarvii elää ruuhkavuodet alta pois. Ihmettelen kovasti, että selvisin opiskeluiden loppuun. Viimeiset puolitoista vuotta varsinkin ovat olleet todella rankkoja. Toisaalta käsityöt ovat tuoneet mielenrauhaa, toisaalta opintojen deadlinet ja läsnäolopakot ovat luoneet stressiä lisää. Äiti-aivojen kanssa on muisti pätkinyt välillä pahasti. Pois en tätä aikaa kuitenkaan vaihtaisi. Minulla on monta uutta tekniikkaa hallussa, vielä enemmän materiaalia varastoissa ja pää täynnä ideoita!

Muoto2 kurssin kolmiulotteinen tekstiili lopputyö.
Monenlaisia kirjonnan tekniikoita käyttäen kierrätysmateriaaleista.
Vei todella monta tuntia, mutta edelleen kaksi vuotta myöhemmin katson
ylpeydellä kuinka hieno onkaan!

Päällystettyjä nappeja ja pahvinpalasia.
Kankaat ovat vanhoja lempparivaatteita. 

Helmet tehty vanhasta paidasta ja tyynyn vanusta.
Ihanat mun näköiset helmet!

Olen oppinut itsestäni paljon. Nyt annan paljon enemmän arvoa käsitöilleni. Uskallan ihailla niitä ja tiedän kuinka hieno taito minulla onkaan, kun osaan tehdä käsilläni taidetta. Lisäksi opiskelut ovat opettaneet luottamaan luovuuden voimaan. Opintojen alussa kirjoitin tavoitteisiin oppia tekemään ohjeiden mukaan käsitöitä. Näin lopussa on helppo sanoa, ettei todellakaan kannata lähestyä käsitöitä ohjeet edellä! Koko opintojen mottona kaikilla opettajilla on ollut "KOKEILE". Mikä ihana lähestymistapa käsillä tekemiseen ja luomiseen! Eihän mitään uutta ja ihanaa synny jos aina tehdään valmiiden ohjeiden mukaan. Alussa yritin myös kokeilla kaikkea ja kaikilla väreillä ja materiaaleilla. Loppua kohden annoin periksi! Miksi väkisin tekisin mitään oranssia, kun en erityisemmin edes tykkää väristä. Loppukurssista varmasti kaikki opiskeluporukasta tunnistaisivat mun työni ihanista petroolin ja vihreän sävyistä! Tässäkin huomaa sen, että tarvii antaa oman luovuuden kukkia. Ja kaikista tekniikoista ei tarvitse tykätä. Lähtökohtana ja punaisena lankana minulla oli koko opiskeluihin käyttää mahdollisimman paljon jo olemassa olevia materiaaleja. Melko hyvin toteutuikin, jotain pientä tuli hankittua joko uutena tai esimerkiksi Nextiili osoittautui melkoiseksi aarreaitaksi! Tarvikkeiden ja materiaaleiden määrä ei kyllä vähentynyt kotoa yhtään, ainakaan jos mieheltäni kysyy!

Tila kokonaisuuden minitekstiiliteos Polku.
Inspiraatiota teoksiin etsittiin kotimaisesta designista.
Tässä näkyy jälleen muhun iskenut kirjonta tekniikkana ja ihana siirtolapuutarha Marimekolta valikoitui inspiraation lähteeksi. 

Himmelikurssilta lopputyö.
Sopi myös kruunuksi.

Opinnot takana ja näillä eväillä pääsee ja jaksaa taas monta käsitöiden täyteistä vuotta eteenpäin. Suosittelen kyllä opintoja ehdottomasti kaikille, jotka haluavat kehittää itseään. Itse olen oppinut mieltämään itseni käsityöläiseksi. Mun ehdoton vahvuus nykyään on taito luoda käsillä. Ja on ollut upeaa tajuta se itsestään.